Sairaanhoitajaliitto nosti sairaanhoitajien äänen kuuluviin tunteita herättävässä ja mielipiteitä kirvoittavassa eutanasiakeskustelussa. Liiton eutanasiaan ja saattohoitoon liittyvään jäsenkyselyyn vastasi 2683 sairaanhoitajaa. Suuren osallistujamäärän perusteella kyselylle oli ilmeinen tarve. Moni vastaaja peräänkuuluttikin avointa keskustelua aiheesta.

Eutanasia on vaikea ja herkkä aihe eikä asiaan ole yhtä yksiselitteistä oikeaa vastausta. Hoitotyön ammattilaisina sairaanhoitajat kohtaavat työssään vakavasti sairaita ja kuolevia potilaita, joten inhimillisen kärsimyksen kohtaaminen ja siihen vastaaminen ovat työssä vahvasti läsnä. Tästä syystä sairaanhoitajien mielipiteellä on tässä keskustelussa suuri painoarvo.

Selvityksen mukaan reilu enemmistö eli 64% sairaanhoitajista sallisi eutanasian laillistamisen. Vastaajista 22% vastusti eutanasian laillistamista ja 14% ei ollut muodostanut selvää kantaa. Eutanasiaa perusteltiin parantumattomasti sairaan ja kuolevan potilaan kohtuuttomalla kärsimyksellä. Vastaajista 69% oikeuttaisi eutanasian parantumattomasti sairaille aikuisille, jotka kykenevät itse tekemään päätöksen. Suurin osa vastaajista (80%) ajatteli, että sairaanhoitajan tulee kuitenkin itse saada päättää avustaisiko lääkäriä eutanasian toteuttamisessa, mikäli eutanasia laillistettaisiin.

Sairaanhoitajat eivät halunneet rinnastaa eutanasiaa ja hyvää saattohoitoa. Vaikka enemmistö kannatti eutanasiaa, ei se poista tarvetta kehittää saattohoitoa. Lähes kaikki sairaanhoitajat (89%) kokivat, ettei saattohoitoa ole kehitetty riittävästi. Erityisen huolestuttavaa on vastauksista noussut huoli saattohoidon puutteellisuudesta ja laadun epätasaisuudesta eri puolilla maata. Lähes kaikissa vastauksissa nostettiin esiin kivunhoidon puutteellisuus, myös resurssien puute nähtiin ongelmana. Suurin osa sairaanhoitajista koki tarvitsevansa lisäkoulutusta saattohoidosta. Hyväkään lisäkoulutus ei takaa laadukasta saattohoitoa, ellei saattohoitosuositukset ja yhdessä sovitut toimintamallit ole käytössä. Sairaanhoitajaliiton selvitys osoitti, että tässä on vielä paljon petrattavaa.

Sairaanhoitajaliitto kysyi sairaanhoitajilta näkemystä sote-uudistuksesta, sen onnistumisen mahdollisuuksista ja toteuttamiseen liittyvistä haasteista. Saimme lyhyessä ajassa yli 1800 vastausta. Vastaajien mielipiteet maalaavat soten onnistumisesta varsin synkän kuvan. Vain viidennes uskoo uudistuksen onnistuvan vaikkakin yli puolet vastaajista pitää uudistusta tarpeellisena. Erityisesti soten alkuperäisten tavoitteiden onnistumista epäillään.

Sairaanhoitajat kokevat, että uudistusta runnotaan eteenpäin poliittisin intohimoin, eikä valmistelussa olla kuultu sote-ammattilaisia. Etenkin hoitohenkilöstön asiantuntemus on jätetty hyödyntämättä. Sairaanhoitajat toivovat poliittisilta päättäjiltä ja organisaatioiden johdolta avointa ja ajantasaista tiedottamista. Vastauksissa peräänkuulutettiin aikalisää ja uudistuksen vaiheistamista sekä vaikuttavuusarviointia. Sairaanhoitajat ovat suurena ammattiryhmänä avainroolissa sote-uudistuksen toteuttamisessa ja heidän tuntemansa epäluulon uudistusta kohtaan pitäisi olla päättäjille vahva viesti. Sote-uudistuksen läpivieminen edellyttää ammattilaisten kuulemista ja asiantuntemuksen hyödyntämistä.

Sairaanhoitajat kantavat huolta etenkin iäkkäistä, vammaisista ja mielenterveyspotilaista, jotka eivät kykene itse valitsemaan palveluita. Sairaanhoitajat tuovat esiin pelkonsa hoitoketjujen pirstaloitumisesta. He kysyvät kuka kantaa kokonaisvastuun potilaasta. Etenkin maaseudulla palveluiden pelätään karkaavan entistä kauemmas.

Enemmistö sairaanhoitajista uskoo yksityistämisen ja yhtiöittämisen vähentävän sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikkoja. Huoli ei liene turha, sillä jo nyt on tiedossa, että Attendo on poistamassa ikäihmisten hoivapalveluista vastuusairaanhoitajien työtehtäviä ja siirtämässä nämä tehtävät kauas työyksiköstä, johdolle jolla ei välttämättä ole edes hoitotyön koulutusta. Tällaisella toiminnalla vaarannetaan potilasturvallisuus, henkilöstövoimavarojen oikea allokointi ja osaamisen kehittäminen. Ikäihmisten palveluissa tarvitaan jatkossakin korkeasti koulutettuja osaajia, erityisosaamista ja kokemusta.

2.12. ilmestyvä vuoden viimeinen Sairaanhoitaja-lehti käsittelee hoitotyön etiikkaa. Terveydenhuollon ammattilaisten epäasiallisen käyttäytymisen vuoksi etiikkaan liittyvää keskustelua on syksyn aikana käyty runsaasti lukuisilla foorumeilla. Otin kantaa henkilöstön epäasiallisesta käyttäytymisestä HS:n mielipidekirjoituksessa (16.9), sillä inhimillisen kohtelun ja kohtaamisen tulee aina olla hoitotyön toiminnan perusedellytys. Ei voida vedota kiireeseen. Potilaalle kohtaamisella on ainutlaatuinen merkitys, joten hoitotyön ammattilaisten tulee kiinnittää siihen erityistä huomiota.

Kun puhumme etiikasta, puhumme niistä arvoista, ihanteista ja periaatteista, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää. Käsityksemme ovat melko yleismaailmallisia, mutta niiden painotukset ja tulkinnat vaihtelevat kulttuurista toiseen. Tutkimusten mukaan työpaikkakulttuurilla on merkittävä vaikutus yksilöiden ja tiimien käyttäytymiseen ja työhyvinvointiin. Työpaikkakulttuuri kuvaa työyksikön toimintatapaa, jonka sekä henkilöstö kuin myös potilaat päivittäin kohtaavat. Työpaikkakulttuurilla on tärkeä merkitys potilaisiin ja hoitohenkilöstöön kohdentuvien välittömien vaikutusten vuoksi.

Organisaatiokulttuuritutkija Edgar Scheinin mukaan kulttuurilla on kolme tasoa. Ensimmäinen taso on näkyvä osa, jonka sekä työntekijät, mutta myös asiakkaat ja potilaat voivat helposti kuvata. Toinen taso muodostuu työyhteisön arvoista ja normeista. Niiden tuominen tietoisuuden tasolle vaatii työyhteisössä arvopohdintaa sekä arvojen ja normien määrittelyä. Tämä tarkoittaa, että työyksikössä määritellään mikä työyhteisössä on tärkeää ja arvostettavaa ja ennen kaikkea, miten arvot ja normit näkyvät toiminnassa. Kolmannella tasolla ovat pohjimmaiset perusoletukset, jotka ovat syvätason käsityksiä ja uskomuksia. Ne ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa organisaatiossa työskentelevien henkilöiden toimintaperiaatteiden, näkemysten ja ammattikulttuurin välityksellä. Perusoletukset ovat muuttuneet itsestäänselvyyksiksi ja niiden alkuperää ja lähtökohtaa voi olla jopa mahdotonta paikantaa. Niitä on vaikeaa kuvailla ja erityisen vaikeaa muuttaa itsestäänselvyyden vuoksi.

Syksyn valitettavat esimerkit epäasiallisesta käyttäytymisestä nostavat esiin työpaikkakulttuurin pohtimisen tärkeyden. Millainen kulttuuri meillä on ja mitä meillä sallitaan?  Sallitaanko esimerkiksi se, että ollaan töykeitä potilaille? Sairaanhoitajien eettisissä ohjeissa todetaan, että sairaanhoitajat valvovat, etteivät oman ammattikunnan jäsenet tai muut potilaan hoitoon osallistuvat toimi potilasta kohtaan epäeettisesti. Mitä tehdä, jos terveydenhuollon työntekijällä on epäily tai havainto väärinkäytöksestä, miten se pitäisi tuoda esiin ja miten sen kanssa tulisi edetä? Mikä on toisaalta rakenteiden, hoitotyön johdon ja mitoituksen vaikutus siihen, että hoitohenkilöstöllä on mahdollisuus toteuttaa arvojensa mukaista hoitotyötä? Miten ehkäistään eettinen uupuminen, ettei kuilu ihanteiden ja todellisuuden välillä karkaa liian suureksi? Näihin kysymyksiin paneudutaan joulukuun Sairaanhoitaja-lehdessä.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan talousarvioesityksekseen kirjattu vanhuspalvelujen henkilöstömitoituksen tarkistus on herättänyt viime viikkoina runsasta keskustelua. Mitoituksen laskun taustalla on säästöjen hakeminen. On esitetty, että tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa henkilöstön vähimmäismäärä olisi jatkossa 0,40 hoitotyöntekijää/asiakas.

Lähtökohtaisesti tehostettu hoito on tarpeenmukaista vasta, kun hoidon tarve on suurta ja kotiin vietävien palveluiden turvin ei enää pärjätä. Ehdotettu mitoitus tarkoittaisi väistämättä laatuvaatimusten laskemista. Toteutunut vähimmäismitoitustaso 0,50 on jo nyt niin matalalla tasolla, että ennakoimattomat muutokset heikentävät hoidon laatua ja asukasturvallisuutta.

Mitoituksen tulee perustua aina asiakkaan palvelutarpeeseen ja henkilöstön osaamiseen.  On tärkeää, että mitoitusta tarkastellaan suhteessa asukkaiden hoitoisuuteen. Mitoitukseen tarvitaan joustavuutta, sillä samakin asukas tarvitsee erilaista hoitoa/hoivaa eri aikoina. Hoitoisuudella tulee vaikuttaa myös henkilökunnan koulutusvaatimuksiin eli mitä hoidollisempaa sitä enemmän vaaditaan koulutetumpia terveydenhuollon ammattilaisia. Ikäihmisten tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa tarvitaan korkeasti koulutettuja osaajia, erityisosaamista ja kokemusta. Ikääntyneiden palveluissa on tärkeää, että henkilöstö osaa arvioida hoidon tarvetta ja kiireellisyyttä, antaa palveluohjausta yksilöllisen toimintakyvyn tukemisessa ja arjessa pärjäämisessä.

Kansainvälinen ja kansallinen näyttö on osoittanut sairaanhoitajien suuremman osuuden hoitohenkilöstöstä olevan yhteydessä vähäisempiin infektioihin ja kaatumisiin, vähäisempiin lääkitysvirheisiin ja parempaan asiakastyytyväisyyteen. Esimerkkinä muun muassa kaatumisriskin tunnistaminen ja kaatumisen ennaltaehkäisy, vajaaravitsemuksen tunnistaminen (NRS ja MNA- ravitsemusseulan systemaattiseen käyttö), systemaattinen kivun arviointi ja hoito, painehaavariskin tunnistaminen ja haavahoidon (painehaavariskin arvioiminen Braden-riskimittarilla) ja infektioiden ehkäisy kansallisen käsihygieniatoimintamallin avulla. Koulutetun hoitohenkilöstön lisääminen ei ole lisännyt kustannuksia vaan on päinvastoin tuonut kustannussäästöjä.

Nyt haettavat säästöt tulee etsiä muualta kuin henkilöstömitoituksen heikennyksistä iäkkäiden palveluissa. Säästöjä pitäisi etsiä rakenteellisilla uudistuksilla kuten laitoshoidon vähentämisellä sekä toimintatapojen uudistamisella ja joustavoittamisella.  Omassa väitöskirjassani (Workplace Culture in Primary Health Care – The connection to nursing-sensitive outcomes) tutkin työpaikkakulttuurin yhteyttä hoitotyön tuloksiin perusterveydenhuollon akuuttivuodeosastoilla. Tulokset osoittivat, että työpaikkakulttuuri on merkittävä niin potilaiden, hoitohenkilökunnan kuin organisaation näkökulmasta. Positiivisella työpaikkakulttuurilla on merkitystä, kun sosiaali- ja terveydenhuollossa pyritään kustannusten hallintaan.

Henkilöstömitoitus toimii myös tietynlaisena palvelulupauksena työntekijöille, jotta he tietävät minkälaisella miehityksellä yksikössä toimitaan.

– Näytöt ratkaisevat!

Vuoden 2017 Sairaanhoitajapäiviä vietetään teemalla Hyvästä parhaaksi – näytöt ratkaisevat! Teeman tarkoitus on kannustaa sote-uudistuksen tavoitteiden mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehittämään ja toteuttamaan asiakaskeskeisiä, kustannustehokkaita ja vaikuttavia palveluita.

Sote-uudistukseen liittyvä asiakkaan valinnanvapauden lainvalmistelu on vielä kesken, mutta voimaan tullessaan valinnanvapauslaki tulee ehdotuksen mukaan lisäämään asiakkaiden ja potilaiden mahdollisuutta valita hoitopaikka perustasolla ja soveltuvin osin erikoistason sosiaali- ja terveyspalveluissa, joten näytöt ratkaisevat – palveluiden laadusta tulee kilpailuvaltti. Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden tuleekin toimia entistä avoimemmin kertoessaan hoitotuloksista. Asiakkaat ja potilaat arvioivat organisaatioita niin palvelukokemuksen kuin haittatapahtumien ja komplikaatioidenkin valossa. Sairaanhoitajilla on eettinen velvollisuus puuttua havaittuihin epäkohtiin. Ammattietiikkamme velvoittaa meitä toimimaan potilaan ja väestön parhaaksi. Sairaanhoitajien eettisten ohjeiden mukaan sairaanhoitajakunta huolehtii, että ammattikunnan jäsenet hoitavat arvokkaasti yhteiskunnallisen tehtävänsä.

Sairaanhoitajapäivien teema on kohdistettu myös terveydenhuollon organisaatioille. Teeman mukaisesti myös työnantajia kannustetaan huolehtimaan henkilöstöstä, jotta henkilöstöllä on mahdollisuus tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Hyvämaineiset työpaikat houkuttelevat hoitohenkilöstöä – joten jälleen kerran näytöt ratkaisevat.

Sairaanhoitajapäivillä, hoitotyön suurimmassa tapahtumassa, alan ammattilaisilla on mahdollisuus jakaa hyviä käytäntöjä sekä uusimpia kehittämistöitä ja alan tutkimuksia. Sisältöehdotuksia otetaan vastaan verkkosivuilta löytyvällä lomakkeella. Sairaanhoitajapäivillä on mahdollisuus kuulla myös alan ulkopuolisia huippuasiantuntijoita. Vuoden 2017 Sairaanhoitajapäivillä keynote-luennot ja näyttelyalueelta löytyvät Tietotorin ja Kollegakahvilan tarjonta ovat kävijöillä ilmaisia.

Sairaanhoitajapäivillä palkitaan myös alan kehittäjiä. Jaossa on 5000 euron Ihmisen parhaaksi palkinto, joka voidaan myöntää sellaiselle henkilölle tai taholle, joka on edistänyt hoitotyötä ja väestön hyvinvointia ja terveyttä. Palkinto voidaan myöntää myös hoitotyön innovaatioita ja sairaanhoitajan työtä ja työoloja edistäneille henkilöille tai taholle.

Sairaanhoitajapäivät on myös Facebookissa, sinne päivitetään tapahtumaan liittyvät tuoreimmat uutiset. Nähdään Sairaanhoitajapäivillä 23.-24.3.2017 Helsingin Messukeskuksessa!